Painija
Marko Yli-Hannuksela viimeistelee kuntoaan syyskuun lopussa
New Yorkissa Madison Square Gardenilla pidettäviin
kreikkalais-roomalaisen painin MM-kilpailuihin. Markon
olemus uhkuu voimaa ja luottamusta, kuten maailmanmestarilta
voikin odottaa. Tavoitimme Markon viimeistelyleiriltä
Liikuntakeskus Pajulahdesta.
1.
Sinulla riittää vauhtia. Miten rentoudut?
Painin jo neljättä vuotta Saksan liigassa ja
ehdin olla kotona viikosta neljä päivää.
Ei siinä ehdi mikään syysmasennus iskemään,
kun liiga pitää liikkeellä. Treenien jälkeen
on mukava rentoutua katsomalla TV:tä tai lasten kanssa
peuhaamalla. Keväällä, kun arvokisat ovat
ohi on sitten aikaa lomailla. Ennen lapsia tuli käytyä
ulkomailla lomailemassa, mutta nykyään lomat
vietetään lasten kanssa lähinnä mökillä.
2.
Mikä on mieluisin urheiluun liittyvä muistosi?
No, kyllä se taitaa olla maailmanmestaruus. Se fiilis,
kun sai seistä korkeimmalla palkintokorokkeella.
Sitä oli iät ja ajat miettinyt ja treenannut
kovaa. Se oli vähän niin kuin palkinto kovasta
työstä. Kyllä se olisi voinut olla liikuttavampikin
hetki, mutta siinä oli "hirvee härdelli"
ja yhtäkkiä sitä jo olikin palkintopallilla.
Tuntui hienolta, kun lentokentällä oli sitten
bussilastillinen ilmajokelaisia vastassa. Nyt ei tarvitse
katua, että on painiin panostanut.
3.
Lempiruokasi ja -juomasi?
Vaimon tekemä lasagne ja juomaksi rasvaton maito.
4.
Miten pudotat painoasi kisoihin?
Vielä on aikaa MM-kisoihin semmoiset kolme viikkoa,
joten ei minun ole vielä tarvinnut aloittaa painojen
pudottamista. Tykkään tehdä sen homman
nopeasti, parissa kolmessa päivässä. Pudottamista
ei ole paljon, vain noin viisi kiloa. Ruokamäärän
radikaalilla vähentämisellä lähtee
semmoiset kahdesta kolmeen kiloa ja loput otetaan sitten
hikoilemalla. Minulle on jäänyt nuoruusvuosilta
kammo saunomiseen, kun oli vähän painot tiukassa.
Hoidan hikoilemisen mieluummin jumppaamalla.
Punnituksen
jälkeen on noin 15 tuntia aikaa kisoihin. Siinä
aloitellaan tankkaus laihoilla urheilujuomilla ja illan
mittaan sitten vielä kevyt nestepitoinen ateria.
Ei kuitenkaan mitään vauvan ruokia.
5.
Miksi juuri paini?
Kaipa se on tullut vähän niin kuin verenperintönä,
isä harrasti painia. Painissa on haasteellisinta
se, että koskaan et ole valmis. Tuskin täydellistä
painijaa on ikinä ollut tai tulee ikinä olemaan.
Toisaalta mukavinta painissa on just toi haasteellisuus
ja tietenkin hyvässä kunnossa on kiva olla.
Kova painiharjoitus pitää kyllä miehen
kunnossa. Se on mahtava tunne, kun tuntee olevansa isoissa
kisoissa hyvässä kunnossa, nimenomaan henkisestikin.
Kyllä se minulla tulee kovan treenin myötä.
6.
Hyvän olon vinkkisi tuuli.netin lukijoille.
Kovan harjoituksen jälkeen tuleva hyvän olon
tunne sohvalla. Sitä kannattaa ehdottomasti tavoitella.
ikä:
27