| Anne
Heikkilä
20
vuotta urheilua ja kilpailuja...
Telinevoimistelusta
kaikki alkoi (1980-1988)
Koulukaverini Niinan innostamana päätin
ala-asteen toppuluokalla kokeilla telinevoimistelua.
Laji veikin mennessään ja viihdyin telinesalilla
kahdeksan vuotta. Ihailen huippuvoimistelijoita edelleen,
koska tiedän kuinka paljon lajin eteen täytyy
tehdä töitä. Laji on monipuolinen ja
myös erittäin hyvä pohja muille lajeille. |
SM-kultaa
Campuksen Koonnossa (1988-1994)
Telinevoimistelun jälkeen tuntui luonnolliselta
jatkaa voimisteluharrastusta, nyt joukkuevoimistelun
muodossa. Lajin kohokohdat ajoittuvat opiskeluaikaan
liikuntatieteellisessä, kun yhdessä voimisteluhenkisten
opiskelukavereiden kanssa perustimme oman seuran.
Joukkuevoimistelun SM-kultaa Campuksen Koonto voitti
vuonna 1994. |
EM-pronssia
kilpa-aerobicissa (1993-1996)
Nähtyäni ensimmäisen kerran kilpa-aerobicia,
laji kiinnosti heti. Lajin monipuolisuus innosti kokeilemaan,
tietenkin joukkuesarjassa. Ensimmäinen joukkue perustettiin
Katja Kerttulan ja Merja Kalajan kanssa. Koimme yhdessä
monta työntäyteistä ja palkitsevaa vuotta.
Kilpailut ja kisamatkat ovat aina olleet motivoiva porkkana
harjoittelun lomassa. Joukkueemme pääsikin matkaamaan
aina Tokiota ja San Diegoa myöten. Parhaimmat saavutukset
joukkueellamme olivat yllätyspronssit EM-kilpailuista
vuosina -95 ja -96.
| Kissat
MM-kisoissa (1996-1997)
Tuuli halusi vaihtelua yksinäiseen harjoitteluun
ja Merjan lopettaessa kilpailu-uransa, korvasi Tuuli
puuttuvan linkin joukkueessamme. Päätimme
jäädyttää opinnot ja treenata
kuluvan vuoden niin kovaa kuin mahdollista. Oli mukavaa
ottaa harjoittelusta kaikki irti ja saada selville
itsestä aivan uusia piirteitä... Vuoden
aikana opimme uusia liikkeitä ja saimme hurjasti
lisää voimaa. Kissamainen kisaohjelmamme
oli aikaisempia ohjelmia selvästi vaativampi
ja raskaampi. MM-kilpailuissa Australiassa saavutimme
seitsemännen sijan, Tuuli-noita oli yksilösarjan
neljäs. |
 |
 |
James
Bond ja tytöt (1997-1998)
Tuulin keskittyessä uudestaan pelkästään
yksilösarjaan, saimme vahvistuksen Vaskolan Samista.
Sami oli päättänyt pitää
lajista välivuoden, mutta heltyi kosiskeluillemme,
tarvitsivathan Bond-tytöt itse James Bondin!
Vuosi oli rankka. Jo pelkästään harjoitteleleminen,
mutta myös viikottainen reissaaminen Jyväskylän
ja Helsingin välillä oli rasittavaa. Opinnot
olivat edenneet työtä teettävään
päättöharjoitteluvaiheeseen ja samana
vuonna aloitimme Katjan kanssa TV2:sen jumppa-ohjelman
tekemisen. Ahkeruus palkittiin Brasilian MM-kisareisulla
ja siellä viidennellä sijalla. Huonoa tuuriakin
oli (EM-kilpailuissa Kiovassa Samilla repesi lähentäjälihas
juuri ennen finaalisuoritusta), mutta mukavana muistona
vuosi on jäänyt mieleen. |
Takapakista
lisää potkua (1998-2000)
Brasilian kisojen jälkeen Katja aloitti työt
Varalan urheiluopistossa ja muutti Tampereelle. Työn
ja harjoittelun yhteensovittaminen ja matkustaminen
taas kahden kaupungin välillä tuntui mahdottomalta.
Katja päätti lopettaa kilpailemisen. Nyt joukkueemme
kokoonpano muuttui totaalisesti, sain joukkuekavereikseni
kaksi uutta tyttöä, Sannan ja Merjan. Tytöillä
oli jo taustaa lajin parista, joten löysimme yhteisen
sävelen todella helposti. Meidät valittiin
maajoukkueeseen ja tähtäimeen asetettiin Suomessa
järjestettävät MM-kisat. MM-projektin
aikana ahkeroin myös opintoni loppuun ja valmistuin
Liikuntatieteiden Maisteriksi keväällä
-99. Voitimme suomenmestaruuden 1999, mutta epäonneksemme
jouduimme jättämään EM-kilpailut
väliin. Takapakista suivaantuneina treenasimme
vain kovempaa, motoksi kehittyi; Terveenä! Kovan
kesäharjoittelukauden jälkeen saimme kisatuntumaa
syyscupista, jonka voitto antoi lisäluottamusta
ja varmuutta suoritukseen. Syksy -99 oli erikoista aikaa
muutenkin, olinhan ensimmäistä kertaa liikunnanopettajan
ammatissani. Harjoittelun ja työn yhdistäminen
vaati huolellista organiosointia. Treeniaikaa löytyi
iltojen lisäksi, mm. hyppytunneista. Vahvan taustan
jo hankkineena pystyimme keskittymään lajiharjoitteluun.
Vaikka työ painoi jaloissa, ei väsymystä
huomannut harjoituksen aikana. MM-kisat mielessä
treenasimme lähes "hurmiossa"! |
|
 |
MM-pronssia
1999
Hiottuamme kisaohjelmaa yli vuoden, onnistuimme kisoissa
lähes täydellisesti. Olimme asettaneet tavoitteeksi
finaalipaikan, mutta jo alkukisoista lähtien olimmekin
mitalin syrjässä kiinni. Pronssimitali oli
uskomaton yllätys ja palkinto vuosien uurastukselle.
MM-kilpailut jäävät mieleeni varmasti
elämäni onnistuneimpana urheilusuorituksena.
Alunperin olimme ajatelleet että lopettaisimme
-99 MM-kisoihin, mutta hyvän menestyksen johdosta
päätimme jatkaa vielä kevään
2000 kisat. Omalla kohdallani Unkarin kisat, jotka olivat
heti Suomen MM-kisojen jälkeen, jäivätkin
viimeiseksi aerobickisoikseni. Jouduin helmikuussa auto-onnettomuuteen,
ja nilkkani murtui viidestä kohtaa. Omalta kohdalta
kevään kisat olivat täysi mahdottomuus,
mutta pelkäsin myös Merjan ja Sannan kisojen
puolesta. Onneksi kuitenkin rovaniemeläinen Else
Lautala täytti paikkani. Osallistuin ohjelman tekoon
ja kävin katsomassa myös tyttöjen treenejä.
Matka MM-kisoihin Belgiaan muodostui kilpakenttien hyvästelyreissuksi,
tällä kertaa katsomon puolelta - olo tuntui
haikealta. |
 Uusia
haasteita 2000
20 vuoden taival kilpakentillä on ohi, vai onko? Olenko
mitään kun en ole urheilija? Miten osaan rauhoittaa
treeniviettini, suhteuttaa mikä on kuntoilun ja mikä
kilpaurheilun suhde? Näitä kysymyksiä miettiessäni,
huomaan buukanneeni kalenterini jo täyteen; aerobicohjausta,
-koulutusta, valmennusta, koreografioita, ideapäiviä,
Body Pump-kurssia...
Se on varmaa etten koskaan lopeta liikunnan harrastamista.
Perustin oman yrityksen kesäkuussa 2000. Yrityksen
nimi on Vauhtiaskel ja sen aputoiminimi on Fitness Promotions.
Teen yhdessä Katjan kanssa aerobicvideosarjan, jonka
4 ensimmäistä kasettia julkaistaan syyskuussa,
ja jatkoa on luvassa. Monipuoliset videot on suunnattu kaikille
jumpan ystäville. Videoista tarkempi esittely Fitness
storessa.
Sivun
alkuun |
